Aurinko ja Kuu

Lauantaina.

2012-02-11T02:21:00.000-08:00

Lauantaina sairastetaan, kuinkas muutenkaan. Tänään yksi potilas muuttui neljäksi potilaaksi. Kuumetta kaikilla. Eipä se mitään, rauhallinen kotiviikonloppu olisi tullut tarpeeseen muutenkin.

Kun aurinko paistoi...

2012-01-29T11:46:00.000-08:00

Eilen ja tänään, kun aurinko paistoi, ihastelin varjoja keittiön seinässä ja sitä miltä verhot näyttävät valon kuultaessa niistä läpi. Pulkkaretkellä aurinko paistoi puut puhki. Voi, miten nautin.

Ja valmista tuli!

2012-01-27T23:59:00.000-08:00

Tyttären huone saatiin valmiiksi. Nyt se näyttää ihan teinitytön huoneelta. Tyttären aivan itse suunnittelema. Minä sain pitää mölyt mahassani. Lisää remontista täällä. Haikeaa ja toisaalta hepottavaa tällainen muodonmuutos. Toukasta perhoseksi... niin ne lapset sitten kasvaa, mutta me ei vanheta, eihän? Kummallisen ristiriitaisia nämä äiti-ihmisen tuntemukset ja tätähän sitten jatkuu koko loppu elämän.

Poikasen synttäriputki saatiin myös päätökseen ja liian pieneksi käynyt musta puku oli poikasen oma valinta juhla-asuksi. James Bond -asu kuulemma. Jaa-a. Päivänsankari olikin sitten erittäin tyylikäs ja herrasmies -isäntä omissa juhlissaan. Viis lyhyistä lahkeista!

Poikanen...

2012-01-10T13:59:00.000-08:00

Wäinö -poikanen täyttää neljä. Se neljä on sellainen maaginen luku...
Melkein neljä -vuotiaan elämään on kuulunut lähi-aikoina paljon tahtoa ja aivan valtavasti rakkautta. Wäinön hellyys on ylitsepursuavaa. Hän käpertyy syliini ihan pieneksi, ihan kuin haluaisi varmistaa vielä mahtuvansa -pitkään. Otan kaiken irti loputtomista haleista ja pusuista ja silityksistä... ihana poikanen.

Aamupalapöytä on jo katettu. Minusta on ihanaa valmistella synttäri-aamupöytää. Päivänsankari sai itse toivoa... croissantteja ja suklaakeksejä. Saamansa pitää! Aamulla pikku päivänsankaria odottaa ihana kynttilä-aamiainen koko perheen kanssa ja lahjat... niin, ne lahjatkin tietysti.
Niin, ja ohjeen merirosvokorttiin saa täältä.

Remppahommia

2012-01-05T08:33:00.000-08:00

Tytär sai joululahjaksi huoneremontin. Me ollaan hyvä tiimi. Minä osaan toteuttaa ja autan ideoinnissa. Tytär sanoo ensimmäisen ja viimeisen sanan ja saa minut tekemään. Minä kun helposti vain jäisin suunnittelemaan ja miettimään. Tänään maalattiin. Tapetointiin täytyy kerätä voimia vielä ainakin päivä. Tai oikeastaan niin kauan, että joulukuusi on saatu alakerrasta ulos. Sen paikalle tulee kirjaston nojatuoli, jonka paikalle tulee tyttären pöytä minulle työpöydäksi. Kohta on koko talo uusimisen valloissa. Lumipalloefekti!

Haikea mieli.

2012-01-04T01:21:00.000-08:00

Lasten loma jatkuu, mutta aikuisten arki on alkanut. Tuntuu, että pitäisi ja pitäisi. Virittäydyn nihkeästi arkeen, vaikka kuitenkin nautin kaupungissa palaveeraamisesta ja ihmisvilinässä liikkumisesta.

Poikasella on jokin itsenäistymisvaihe meneillään. Hän täyttää juuri neljä ja on kovin isoa poikaa, mutta aivan valtavan kiinni minussa. Syliiin pitäisi päästä joka hetki halimaan ja pusimaan. Käsi hakeutuu paidan alle tuontuostakin. Välillä rakastetaan valtavasti ja sitten taas ei ollenkaan. Jotenkin liikuttavaa, haikeaa, ihanaa ja välillä myös kamalaa.

Uutta ...

2012-01-01T04:06:00.000-08:00

Jo vuoden olen tätä pohtinut ja nyt sen toteutin. Sopivasti uudelle vuodelle. Perustin ruokablogin.
Huhhuh. Mitenhän meikäläisen nyt käy....
Onnea siis tulevaan teille kaikille ja olkoon vuosi 2012 herkullinen ja mehukas.

Neulon ja neulon...

2011-12-29T04:44:00.000-08:00

En ole kovinkaan montaa kertaa onnistunut villapaidan neulomisessa. Itseasiassa tasan 2 kertaa. Miehelle tein ihanan perus villiksen monta vuotta sitten ja pari kesää sitten tein itselleni yhden mustan kesäneuleen. Nyt ovat toiveet korkealla, sillä lanka, itse sommitellut palmikot ja malli tuntuvat toimivan... katsotaan mitä tulee. Aika vääntäminen tuossa on, mutta ah, niin ihanaa.

Uudelle vuodelle

2011-12-28T00:39:00.000-08:00

Uusi lookki uudelle vuodelle.
Lomailu jatkuu herkuttelun, kyläilyn ja neulomisen merkeissä.
Olen aivan innoissani uudesta neulomuksestani! Se pitää saada äkkiä, äkkiä valmiiksi, vaikka se onkin vähän niinkuin hyvä kirja: en tavallaan toivoisi sen loppuvankaan...

Taisin olla kiltti.

2011-12-25T05:10:00.000-08:00

Eipä taida olla mitään mukavampaa Jouluaatto hommaa, kuin uuden kameraobjektiivin kanssa leikkiminen. Noh, okei syöminen ja lasten uusien lelujen tutkiminen.
Vierastakin odotellaan... ihanaa, kohta saa taas kattaa pöydän ja nauttia joulun herkuista.
Hyvää Joulupäivää ihanaiset.

Rauhallista joulua

2011-12-23T10:44:00.000-08:00

Voihan pipari!

2011-12-22T12:37:00.000-08:00

Koti tuoksuu pipareilta ja potilaatkin ovat paranemaan päin. Meillä mies tekee kaikki jouluruoat lukuunottamatta pipareita, joten minun ei tarvitse enää kuin hieman siivota ja yrittää pitää lapset suurinpiirtein järissään. Piparitalon kasasin muuten väärin päin. Teen siis joka vuosi meidän talomme pienoismallin. Etupääty onkin takapääty. Tulipa hieman kubistinen talo. Noh, vaihtelu virkistää!

Touhuvarvas.

2011-12-20T07:00:00.000-08:00

Täällä on yksi erittäin touhukas pieni poika. Äidin hermot meinaavat kiristyä tuon tuostakin, kun touhuvarvas on aikalailla uhmakaalla tuulella. Kuumekkaan ei näytä hidastavan tahtia. Meillä onkin täällä oikein sairastupa. Mikäs siinä, kun ei kuumetta ja yskää pahempaa kuitenkaan. Jouluhommat hoituvat ihan joutuisasti, eikä vähiten siksi, että lomani alkoi jo.

Pajassa

2011-12-08T08:50:00.000-08:00

Tänään leikin joulutontun pajaa. Päivä on muutenkin ollut omituisen seesteinen ja rauhallinen.
Pimeys ja rättilumihiutaleet.

Lasten soittotunnit alkoivat taas ja minusta on niin ihana kuunnella heidän soittoaan, vaikka ihan hapuilevaa aloittelijan soittoa onkin. Tuntuvat tykkäävän ja sehän on pääasia.
Tänään siis syntyi paketteja herkkusuu -ystäville.
Rocky roadit syntyvät helposti ja purkkien personointi on mukavaa, kun saa ajatella kyseistä henkilöä niitä tehdessä. Herkullisten Rocky roadien ohjeen saa täältä, Koton maikkarin sivuilta ja muitakin reseptejä kannattaa vilkaista. Lukuunottamatta ohjelmassa nähtyjä Anun reseptejä, kaikki ovat minun suunnittelemiani, tekemiäni ja kuvaamiani. Menee nyt vähän mainostamiseksi, mutta Koton omillakin sivuilla kannattaa käydä. Meillä on siellä joulukalenteri!

Retron tuiketta

2011-12-06T23:48:00.000-08:00

Isoäitini kätköistä löytyi korkkaamaton tähtivalosarja. Yleensä en voi sietää värivaloja, mutta näissä on sitä jotakin. Töpselikin oli vanha, mutta onneksi talossammekin on vielä vanhoja pistorasioita, niin sain valosarjan toimimaan. Nyt on jouluverhot keittiössä koristettuna tähtivalosarjalla, tähtilamppu yläkerran ikkunassa ja kynttilät pöydillä sytytettäväksi iltaisin. Ihanaa Joulun odotusta teille, ihanat lukijani.

Olo.

2011-12-05T06:16:00.000-08:00

Vapaista nauttimista. Mies kyntää keikoilla ympäri Suomea ja minä nyhjötän kotona lasten kanssa. Ollaan myös oltu kyläluutia ja kestitty vieraita. Glögiä ja joulutorttuja. Jouluvalmistelut on puolitiessä, mutta puikot viuhuu, sillä tyttären pipo ja hanskat ovat jo valmiina ja kovassa käytössä. Nyt vuorossa Ihanista Noron silkki/villalangoista joululahjoja.
Hieman mietityttää oma vetämätön, hieman hutera olo yhdistettynä alaselän kipuihin... Täytyy juoda paljon vettä ja levätä. Sellainen on nyt olo.

Huomenna.

2011-11-30T05:10:00.000-08:00

Huomenna on se päivä, kun avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Ihan kauhean jännää -lapsista. Minä puolestani jännitän, että muistanko laittaa illalla yllätykset kalentereihin. Joskus on nimittäin käynyt niin, että "oho, tonttu on myöhässä, eikä ole ehtinyt vielä meille...!" Tai sitten olen herännyt keskellä yötä tajuten, että unohdin täyttää seuraavan päivän kalenteritaskut. Ei se niin vakavaa ole ja useinmiten vanhin lapsista on hiljaa hymyillyt minulle ymmärtäväisesti.
Tänään vein Eilen Tänään Huomenna -blogin innoittamana kaksi pakettia Valveen. Hyvä, että joku muistuttaa siitä, että kaikille ei joulupukki tule kylään jouluaattona.

Lupa odottaa

2011-11-28T10:47:00.000-08:00

Ulkona myrskyää ja talvi tekee tuloaan.
Lapsiperheen arki tuo mukanaan kaikenlaista, kuten jalkapallojoukkueen jako kisa -ryhmään ja harrasteryhmään. Kun kaikki muut kaverit pääsevät kisa -ryhmään, ei elämä aina näytä niin ruusuiselta. Huominen kitarisaleikkaus jännittää jalkkis -poikaa ja vanhempia. Nyt toivotaan, että toipilas-aika sujuu hyvin.
Iltaisin pienet varpaat kaivautuvat lämpimien filttien alle ja pehmeiden tyynyjen väliin. Mausteilta tuoksuva ruoka ja ensimmäiset joulukoristeet antavat luvan aloittaa Joulun odotuksen. Kohta avataan joulukalenterin ensimmäiset luukut.

Jatkuu...

2011-11-26T02:01:00.000-08:00

...neulomiskuume siis. Miten se onkaan niin ihana tunne... ideoita tursuaa, eikä kädet pysy perässä. Ehkä juuri tämä vaihe on paras. Vaihe, jossa kassissa odottaa ihanat langat ja mahdollisuuksia miljoona. Ensin muutamat tilauksessa olevat mustat lapaset, kämmekkäät ja pipot.
Arkikin on niin täynnä. Eilen illalla väsymys särki varpaissa saakka. Toki se saattaa olla esiin pyrkivä flunssakin. Me ei olla nimittäin sairastettu vielä.
Poikanen antoi vihdoin lyhentää hiuksiaan, kai ne alkoivat jo vähän häiritsemäänkin. Tukkaa on vaan niin paljon, että äidin taidot ei taida enää riittää...

Neulomiskuume.

2011-11-21T00:26:00.000-08:00

Pääsin eilen työn puolesta Tampereen kädentaitomessuille. Ah, sitä käsityö-ihmisen paratiisia. Vihdoin messut, joissa on tarjolla materiaaleja ja työkaluja pilvin pimein. Toki käsityö-ihmisten tekemiä ihanuuksiakin on ihana katsella ja ostaa jotain joululahjoiksikin, mutta itse odotan messuilta nimenomaan ammattimaista lähestymistä ja nämä messut olivat sellaiset! Mukaan tarttui hirveä kasa lankaa, palmikkopuikkoja ja hauskoja Japanilaisia paperiteippejä askarteluun. Jippii!

Isillä on punainen pipo.

2011-11-13T02:33:00.000-08:00

Ja se on aivan totta.
Poikanen piirsi hienoimman piirrustuksen, minkä olen häneltä tähän saakka nähnyt... on tainnut oikein panostaa. Rakkauttakin on jaettu sanoin ja rutistuksin oikein roppakaupalla. Ihanaa isänpäivää kaikille isille myös puolikkaille. Ja niinkuin tyttäreni kirjoitti: "Isi ei olisi onnellinen ilman minua."

vähän hassu...

2011-11-12T01:17:00.000-08:00

Olen kyllä vähän hassu... nautin leipomisesta ja näpertelystä. Juuri tuossa eräänä päivänä pohdin ääneen, että ehkäpä minun olisikin pitänyt ryhtyä kondiittoriksi. Noh, kauhean taitava en ole ja tekniikka on aivan tuulesta temmattua, mutta näistä tuli mielestäni tosi hauskoja ja niin yksinkertaista. Valmistelen tyttären synttäreitä. Marenkihaamut ovat yllättävän ilmeikkäitä. Katsokaa vaikka!

parasta juuri nyt

2011-11-11T07:48:00.000-08:00

Mies on palannut kiertueelta. Kaikki ovat kotona. Ruoka on uunissa ja poskilla hehkuu väsymys. Pitkä, pitkä ja raskas viikko takana -meillä kaikilla. Elämän parhaita hetkiä.

Talkoot.

2011-11-05T02:38:00.000-07:00

Kokkaan. Tarte Tatin on pannulla, Lehmänkasaleipä uunissa ja tomaattikeitto porisee kattilassa.
Ulkona on täydellinen talkookeli. Nyt puuttuvat vain talkoolaiset. Eivätköhän he kohta ilmesty.
Koirahoidokki ihmettelee tätä vilinää. Käpertyy tuolin alle tai sohvatyynyjen väliin lepäämään.
Odotan sitä, että meillä on ihan oma koira, joka ei näytä apealta tai huolestuneelta ja kaipaa emäntäänsä, vaan on perheen jäsen ja elää samassa rytmissä, kuin mekin.
Mutta sitä odotellessa on kiva harjoitella muiden koiruuksien kanssa.

Revitty rinsessa

2011-11-01T00:47:00.000-07:00

Tyttärellä on halloween disco. Haluaa olla vampyyrin käsittelyyn joutunut rinsessa. Hän olisi halunnut ottaa minun lapsena Ranskasta saamani prinsessa ruususen mekon ja repiä sen hurjaan kuosiin. Sehän ei käynyt, joten ei auttanut kuin tehdä uusi mekko revittäväksi. Hienohan siitä tuli. H-hetkenä lisätään helmoihin hieman likaa ja ehkä tekovertakin...
Mekon ohjeet saa täältä.

Ja voittaja on...

2011-10-31T00:12:00.000-07:00

Tadaa!
Rva Vaaksanheimo!
Onnea voittajalle ja kiitos kaikille ihanille osallistujille!

p.s Poikanen ei suinkaan ole hevymusiikki -fani, emmekä mekään. Jostain syystä tuon bändin paidasta on tullut pojalle tärkeä. Isänsä osti tuollaisen vitsinä, kun poika oli pikkuruinen. Sitä pientä paitaa on tungettu päälle väkisin jo pidempään. Olen sen välillä piilottanutkin, mutta jostain hän aina kaivaa sen esille. Nyt musiikkimessujen tuliaisina löydettiin toinen, sopivampi. Lähinnä poikaa kiinnostaa paidan grafikka... musiikista täysin tietämättömänä. Tätä lasta äiti ei ole koskaan saanut pukea oman mielensä mukaan. Hänellä on ollut vahva mielipide asiasta jo pari vuotiaasta saakka. On siitä lähtien valinnut vaatteensa ja pukenut itse, sukista lähtien. Olen luovuttanut... en jaksa aiheesta tapella saati tehdä siitä ongelmaa. Pukeutukoon mustaan ja farkkuihin jos niin haluaa.

Joulupalloja arvonnassa!!!

2011-10-29T01:41:00.000-07:00

Mainio idea. Kertakaikkiaan toteuttamisen arvoinen. Ajattelin itsekin yrittää. Ihastuttava vaatesuunnittelijapariskunta, joka asuu Norjassa unelmien puutalossa, suunnitteli Comme des Garcon -vaatemerkille neuleita. Ja siitä se kaikki lähti. Nyt heidän kirjoneulepallonsa ovat käsite ja kirjankin he ovat aiheesta tehneet. En ole kauheasti arvontoja pitänyt, mutta nyt ajattelin arpoa tämän kirjan, vaikka 300 000 käynnin rikkimenon kunniaksi. Jätä jälki itsestäsi, olisi mukava kuulla teistä hiljaisistakin lukijoista. Arvonta tapahtuu maanantai-aamuna.

Perjantai, ole pehmeä minulle.

2011-10-28T04:34:00.000-07:00

Tämä on sellainen perjantai, että haluan käpertyä koko illaksi sohvalle. Neuloa ja kuunnella lasten juttuja. Katsoa yhdessä jonkin elokuvan ja ehkä leipoa pullaa. Olisi ihanaa, jos joku ystävä tulisi kylään, mutta olen liian voipunut kutsuakseni ketään. Toivon, että koti olisi siisti ja tuoksuisi mäntysuovalle, mutta se taitaa olla jo liikaa toivottu, mikäli se on minusta kiinni -ja se on.

Voi myös olla, että lapset eivät ole lainkaan samalla tuulella, kuin minä. Edetään siis hetki kerrallaan.

Pikkuinen kurkistus

2011-10-25T12:48:00.000-07:00

Uskallan hieman raottaa työkuvioitani, koska olen niistä aina sillointällöin täällä vihjaillut voimatta kertoa kauheasti enempää, ennenkuin ohjelma on tullut ulos tv:stä tai julkaistu lehdessä tai netissä.
Muutenkin olen tietoisesti pitänyt työt pois täältä. Tämä Blogi ei ole minulle työtä.
Haluan kuitenkin jakaa kanssanne pari juttua.

Koto -ohjelmaa touhuttiin koko alkukesä ja nyt koko syksy. Alkusyksystä tehtiin Koto -ohjelmaa ja loppusyksy on touhuttu Koton Huomenta Suomi pätkiä. Tässä katsomisen arvoinen linkki, joka kuvastaa aika hyvin tunnelmaa kuvauksissa. Meillä oikeasti oli todella hyvä tiimi ja hirmu mukavaa. Ikävä tulee, kun kohta viimeiset Huomenta Suomet on tehty.
Minä siis meikkaan ja kampaan ohjelmassa päätyökseni, mutta myös valokuvaan. Huomenta Suomea teen Anun kanssa kahdestaan. Eli järjestämme, suunnittelemme ja toteutamme tekeleet. Toki myös meikkaan ja kampaan. Kotoliving.fi sivuillehan teen kovastikin sisältöä kokoajan.

Toinen samaan hommaan liittyvä työ, jota olen tehnyt intohimolla, on arkiruokien suunnittelu, toteutus ja kuvaaminen MTV3/Koto -sivuille. Joka arkipäivälle on ruoka, Koto -ohjelmassa nähtyjen (Anun suunnittelemien) ruokien lisäksi. Miten paljon opinkaan tuosta työtehtävästä. Epäonnistumisia ja onnistumisia. Voitte laskea, montako ruokaa tein, kun viikkoja on 12... Tehdessäni ruokia ja kuvia huomasin vaatimustasoni nousevan ja aloin haaveilla jopa kuvausvaloista... ja siitä, että saisin tehdä tällaisia ruokajuttuja paljon enemmänkin. Kuvauspuolen voisin kyllä jättää ammattilaiselle, vaikka itse kovasti siitä nautinkin. Tässä yksi suosikeistani. Kannattaa kokeilla.

Lempiruoka

2011-10-23T12:27:00.000-07:00

Koko perheen herkkua on lasagne. Sen tekeminen ei ole vaikeaa, mutta se ei taitu hetken mielijohteesta. Varsinkin jos haluaa ekstrahyvää, täytyy bolognese -kastikkeen muhia pitkään. Niinpä teen kerralla ison satsin kastiketta, josta puolet menee pakkaseen. Ensi kerralla lasagnen tekoon ei menekään kovin kauaa.
Tämä bolognese -resepti on kulkeutunut äitini mukana Ranskasta. Se on sitten ajan mittaan muokkautunut tekijänsä käsissä. Luulen, että on edelleen kovin lähellä originelliä versiota. Olen lisännyt lasagne -versioon kesäkurpitsan ja sienet, alkuperäisen bolognesen porkkanarinkuloiden sijaan. Jauhelihan voi korvata soijarouheella tai laittaa muutenvaan lisää kasviksia esimerkiksi paprikaa ja ekstraherkkua on kasvislasagne, kun siihen lisää vuohenjuustoa.
Kas tässä ohje isompaan satsiin kastiketta. Tärkeintä on juuri tuo valmistamisen järjestys ja huolellisesti tehdyt vaiheet, jotta mausta tulee vahva ja täyteläinen:

700g jauhelihaa
2prk tomaattimurskaa
puolikas tuubi tomaattipyrettä
kesäkurpitsa
tuoreita herkkusieniä n.10kpl
3 isoa sipulia
1,5 valkosipulia
provencen yrttejä
3laakerinlehteä
merisuolaa
valkopippuria

Pilko kasvikset ja freesaa ne huolella padassa oliiviöljyssä niin, että hieman jo kypsyvätkin. Lisää jauheliha tai soijarouhe. Paista ruskeaksi. Lisää tomaattipyree ja muut mausteet. Anna pyreen ja mausteiden imeytyä jauhelihaan ja paistua yhdessä tovi. Lisää tomaattimurska. Anna hautua 30min.- tunti.

Kyllä kannnatti...

2011-10-22T23:21:00.000-07:00

Kyllä me kuitenkin käytiin ulkona. Silläaikaa, kun tytär oli synttäreillä, lähti isompi poika pyörällään viipottamaan poikaipanan luokse ja minä ja poikanen lähdettiin perässä. Iso poika taitaa poikanen jo olla, kun taittoi koko matkan potkulaudalla. Tunsin itseni pöljäksi työnnellessäni tyhjiä rattaita edelläni. Reipasta menoa siis. Missähän lie alkava flunssa lymyilee?
Perillä saatiin uunituoreita sämpylöitä ja teetä. Kyllä kannatti astua koleaan syys-iltapäivään.

Suloinen lauantai

2011-10-22T04:59:00.000-07:00

Pyjamissa lähes koko poppoo. Aamuinen myrskysää näyttää laantuneen ja syysilma kutsuu ulos. En tiedä mennäänkö. Poikasella silmät rähmii ja se on kiukkuinen ja kovasti hellyydenkipeä. Viihtyi peiton alla mököttäen melkoisen tovin. Olisiko ensimmäisten syysflunssien aika? Lääkitään orastelevaa flunssaa sohvalla neuloen ja sylitellen. Ehkä se siitä.

2011-10-20T22:42:00.000-07:00

Tämä on se aamu, jolloin minusta tuli virallisesti rillipää. Loppu elämäkseni. Lääkäri oli kohtelias ja väitti, ettei se ole vielä ikänäköä, mutta aika radikaalisti muuttui +1 lukulasit +2 yleislaseiksi. Näihin totutellessa mennään, näyttävät kuvassakin olevan vielä hieman vinossa. Jonkinmoinen kulmakivi ikääntymiseen tämäkin.

Hetken loikkaus

2011-10-17T22:08:00.000-07:00

Loikkaan hetkeksi arjen kyydistä. En kovin kauas, mutta niin, että äitini pyörittää arkea pari päivää. Ruoat on tehty jääkaappiin vamiiksi, pyykit pesty, vierassänky pedattu ja lasten aikataulut ovat jääkaapin ovessa magneetilla kiinni. Paljon hommaa ennenkuin pääsee lähtemään.
Äitini on ollut paljon lasteni kanssa, mutta ei ole tainnut pyörittää arkea kertaakaan.
Onnea vaan äiti ja kiitos.

Sen aika

2011-10-16T22:36:00.000-07:00

Pienet pihatalkoot perheen kesken. Rikkinäiset hiekkalaatikkolelut pois. Pöytä ja tuolit nippuun. Ruohon leikkuu. Villiviini järjestykseen. Eräs pensas täytyy leikata alas, sillä jos tästäkin talvesta tulee kovin luminen, on pensas kovasti kulkureitin tiellä. Niin, nekin pitää ottaa huomioon, ne valtavat lumikasat. Tulppaanisipulit täytyy vielä käydä hankkimassa ja istuttaa mullan syvyyksiin. Viime keväänä ei enää tullut montaa tulppaania.
Tulitko ajatelleksi, että jos nyt ostat puolen vuoden tanssi- tai salikortin, on sen päättyessä jo huhtikuu.
Positive thinking!

Haluaisin kertoa

2011-10-15T07:48:00.000-07:00

Muistatko kun askarreltiin? Levitettiin iso kukallinen vahakangas ruokasalin pöydälle ja otettiin askartelulaatikot esiin. Sulla oli aina jokin askarteluidea tai sitten minä keksin jotain ja sinä teit niitä innolla kanssani. En voi hahmottaa montako tuntia askarreltiin olin aika pieni, mutta se tuntui pitkältä ajalta. Muistan, että kärsivällisyytesi oli loputon. Opetit virkkaamaan ja neulomaan ja sain kokeilla neulekonetta. Minun kärsivällisyyteni ei ollut niin loputon ja useinmiten neulomus -asioissa menetinkin hermoni. Sinä et.
Muistan, että meillä oli hauskaa. Kaikki ne yökyläilyt ja kokonaiset viikotkin, jotka kanssasi vietin.
Pikkukakkosen jälkeen mentiin nukkumaan. Teit pihvejä ja hampurilaisia, koska ne olivat herkkuani. Aina kun olin kiukkuinen sanoit, että oli "syliterapian aika" sitten istuttiin hiljaa sylikkäin niin kauan, että oli parempi olo.

Nyt, jos ymmärtäisit mitä kaikkea teen, olisit ylpeä, niinkuin kaikesta mitä tein. Niinkuin iso-äidin kuuluukin. Seuraisit blogiani -ehkä turhankin tiiviisti, työtäni Kotolivingissä ja voisit auttaa kaikissa käsitöihin liittyvissä pulmatilanteissa. Sinulla olisi varmasti paljon ideoita...
Olit edistyksellinen, koska hankit kotitietokoneen ensimmäisten joukossa ja kännykän.

Kaipaan niin kovasti sitä, että voisin kertoa sinulle asioistani ja sinä kuuntelet, kommentoit, ihmettelet ja tuet varauksetta. Haluaisin, että ymmärrät miten iso osa on sinun ansiotasi. Se, mitä nyt teen.
Haluaisin niin kovasti kertoa sinulle tästä kaikesta ja keskustella, mutta se vain hämmentää sinua. Välillä et enää edes muista minua. Miten voisit hahmottaa historiamme kautta sen, miten paljon vaikutusta sinulla on elämäni etenemiseen ollut? Kuinka voisit ymmärtää mitä on kirjoittaa nettijulkaisuihin ja olla mukana transmediassa? On parempi pysyä tämän hetken asioissa. Niissä, mitkä ovat kosketusetäisyydellä. Ne sinä pystyt ymmärtämään. Ne tuhannet kerrat, kun hieroit nuoren tanssijatytön kipeitä lihaksia, annan sinulle nyt takaisin. Minusta on ihanaa, kun nautit kosketuksestani. Hieron hartioitasi ja käsiäsi. Meikkaan kulmakarvasi uuteen uskoon ja nukahdat kosketukseeni. Läheisyys.

perjantai/sunnuntai

2011-10-13T23:59:00.000-07:00

Tämä syyslomaperjantai tuntuu sunnuntailta.
Koko perhe on kotona ja naapurustokin on ihan hiljainen. Ei autoja, ei pyöräilijöitäkään.
Ihana tunne, kun 5 vapaapäivää tuntuu ansaitulta. Ei tule sellaista oloa, että minut on unohdettu, niinkuin freelancerilla yleensä. Se on nimittäin aika stressaavaa.

Sunnuntai

2011-10-09T02:03:00.000-07:00

Minä olin eilen töissä yömyöhään ja sain samalla nauttia Mannan upeasta keikasta. Koiraystävät olivat äitini mukana yökylässä ja täytyy sanoa, että kolme lasta ja kolme koiraa on aikamoinen yhdistelmä.
Onneksi aamu on lempeä ja aamupala nautittiin hyvässä seurassa. Kirkas, hyvä päivä.

Myrsky

2011-10-07T09:43:00.000-07:00

Myrskyä pidellään uuden lämpimän huivin, filttien, sohvan ja perheen turvin. Miehen uunituore levy - miksaamaton vielä, soi kaiuttimissa. Lapset soittavat pianoa ja kitaraa niin, ettei itse levystä kuulu paljoa mitään. Täytyy varmaan keskittyä aiheeseen jonain rauhallisempana hetkenä. Tänään ei tarvitse enää tehdä mitään.

Uusi aamu

2011-10-05T23:31:00.000-07:00

Joskus aamu alkaa hätäisesti. Herätyskellon oli joku kumma säätänyt liian myöhään. Surrautin smoothien, puin päälle. Ehdin pussata lapset ja laittaa puuronkin tulemaan. Seisoin ihan ajoissa pihalla odottamassa kyytiäni. Miten aamu voikaan olla näin harmaa. Pimeys painaa silmiä, mutta pian saan uudet silmälasini.

Hetken hurmos

2011-10-04T13:06:00.000-07:00

Se hetki, kun on ollut pitkä päivä. Palaan kotiin ja lapset ovat menossa nukkumaan. Pehmeitä kosketuksia, päivän kuulumisia. Pettyneen lohduttelua ja syviä haleja. Vaikka hetki onkin pieni, niin se on täysi ja niin tärkeä. Miten niin pienessä hetkessä voi kertoa ja kuulla niin paljon, vaikkei sanoja paljoa käytetäkkään, eikä aamulla ehditä näkemään.

Sataa

2011-10-02T23:17:00.000-07:00

On siis syksy. On aika taas keskittyä arjen pieniin ihmeisiin. Olen niin kaivannut blogiani -ja teitä.
Lupaan parantaa tapani. Ottaa hetken aikaa ja rauhoittaa elämääni. Tarttua niihin hetkiin, jotka ovat minulle niin tärkeitä.

Hei taas!

2011-09-16T03:15:00.000-07:00

Hei taas!
Niikuin näkyy, kiirettä on pitänyt.
Niin kiirettä, etten häpeäkseni ole ehtinyt postaamaan. Vaikka kuinka vannon arjen pienten hetkien nimeen, ei niitä ole löytynyt. Tai oikeastaan en ole ehtinyt niitä huomaaman... Niinkin voi tosiaankin käydä.

Mutta jotain minulle hienoa ja jännittävää on tapahtunut, nimittäin ensimmäinen iso lifestyle -juttuni Meidän Perhe -lehdessä on tullut ulos!
Kyllä on jännittävää!
Tämä tehtiin 2010 kesällä ja tässä teille ensimmäinen aukeama.
Loput voitte katsoa lehdestä.
Jippii!

Erään päivän ilta

2011-08-22T10:12:00.000-07:00

Keitin iltakahvit. Laitoin paljon kaardemummaa.
Lapset kirmaavat pihalla ja huomaan, että tekee mieli sytyttää kuistille valo ja sen ulkopuolellekin.
Kaukana jylisee ukkonen ja oikeastaan toivon, että se tulisi tänne meille.

Koululaiset ja päiväkotilainen taitavat vähän kipuilla arjen aloitusta.
Joskus päivä, jolla on kaikki ainekset onnistua, meneekin ihan myttyyn.

Smoothie -bar!

2011-08-20T00:37:00.000-07:00

Meillähän perinteisesti on kesäisin kaikenlaisia kojuja ja putiikkeja. Tällä kertaa bisnes jopa melkein kannatti ja leikissä olivat mukana kaikki lähinaapuruston lapset. Markkinointi pelasi ja tarjolla oli mitä herkullisimpia smootheja koko viikonlopun ajan. Minun lempismoothieni oli banaani-vadelma smoothie.
Kaikki annokset tehtiin luonnonjogurttiin ja sitten makuja lisättiin sitruunasta suklaaseen toiveiden mukaan. Lisää samantyylisistä touhuista saa lukea syyskuun Meidän Perheestä. Minun ensimmäinen iso juttuni !!! Jännittää...

Huhhuh!

2011-08-12T07:46:00.000-07:00

Työt alkoivat tohinalla. En ole ehtinyt edes lukemaan blogeja saatika sitten päivittää...
Tiedossa on hirvittävästi kaikkea jännää ja ihanaa Kotoon (ohjelmaan ja nettisivustolle) liittyvää. Kerron kyllä, kun aika on kypsä.
Meikkaustyötkin ovat lähteneet ihanasti vauhtiin.
Tämänpäiväisen vapaapäivän aikana olen saanut maistaa pitkästä aikaa keikkaleski- kotiäitiyttä ja täytyy sanoa, että kyllä se työnteko välillä tekee hyvää ja sitten sitä nauttiikin näistä päivistä lasten kanssa kotona ihan toisella tavalla. Ilma tuoksuu jo hieman syksyltä ja koulun alulta ja arjelta. Naapuruston lapset ovat kaikki palanneet maisemiin ja tohina on sen mukaista.
Vaatekaapit on siivottu ja uusia vaatteita ja kenkiä hankittu. Hurjaa, miten paljon vaatteita on jäänyt pieniksi. Tyttönen on raskaalla kädellä pistänyt pois kaapistaan kaiken joka "ei sovi mun tyyliin" jepjep. Laitoin kuitenkin muutaman vaateparren takaisin kaappiin. Kyllä ne sitten pimeänä syysaamuna löytävät taas paikkansa.

Kukkumaahan...

2011-08-07T10:26:00.000-07:00

Pojan Kukku.
Se, jonka poikani sai kätilöopistolle pieneen vastasyntyneen sänkyynsä isovanhemmiltaan.
Siitä tuli niin rakas, että kävin ostamassa toisen samanlaisen, jos vaikka tämä katoaisi. Se sai aikanaan nimekseen Kukkunen.
( olin monta vuotta stressannut tyttären Lurpan kanssa. Singaporessakin sidoin Lurpan narulla rattaisiin kiinni ja kerran jouduin ajamaan 50km vain hakeakseni unohtuneen Lurpan)
Pojan rakas Kukku on ollut kaikessa mukana ja Kukkunen, sen kaveri, myös. Kukkunen hävisi jo aikaa sitten. Hyvä, että oli vielä se Kukku.
Kukkua on ommeltu moneen kertaan sisarusriitojen seurauksena. Se on lohduttanut, ollut turvana ja tyrehdyttänyt yölliset nenäverenvuodot. Kipeään paikkaan painettiin aina Kukulla, eikä yökyläily tullut kysymykseenkään ilman Kukkua.

Tänä kesänä Kukku on unohtunut monta kertaa. Se on jäänyt vahingossa kotiin, odottamaan reissusta paluuta. Liekö Kukun tarve hieman loiventunut? Siitä jo puhuttiinkin, että ehkä kohta et enää haluakaan ottaa Kukkua mukaan, olethan jo kahdeksan. Mutta se tuntui pojasta kaukaiselta ajatukselta. Ilman Kukkua tulee painajaisia, kuulemma.

Nyt Mökkireissulla Kukku katosi.
Oli kyllä mukana, mutta ei tullut perille saakka. Oli autossa sylissä. Ei löytynyt sieltäkään...
Kukku on lähtenyt Kuukkumaahan. Tehtävä pojan kanssa on täytetty ja Kukku pääsi lepäilemään mm. veljensä Kukkusen kanssa. Olihan sillä aikamoinen elämä täynnä seikkailua täällä meidän kanssa.

Kukkumaa on kuulemma maan alla, koska Kukut pitävät kaivautumisesta ja lämpimistä ja hämäristä paikoista. Siellä niillä on paljon käytäviä ja pesäkoloja ja isoja saleja, joissa ne tapaavat toisiaan ja elävät elämäänsä kukkumaisesti.

Nyt poika on hiljainen, ei paljoa puhu. Sanoo, että hieman surettaa, mutta Kukulla on varmasti tosi mukavaa nyt Kukkusen kanssa... katsotaan miten nukkumaan mennessä käy. Itse ainakin olen sydän syrjälläni... Hassua, minulla taitaa olla Kukkua ikävä ainakin yhtä paljon, kuin pojalla. Erään aikakauden loppu. Olin myös toivonut voivani säästää Kukun pojalleni hyvässä säilössä niin, että ehkä joskus oman lapsensa kanssa kaivaessaan komeroita, he löytäisivät Kukun ja poikani muistaisi, mitä kaikkea Kukun kanssa koettiinkaan.

Kukku,
Hyvää matkaa Kukkumaahan ja kiitos kaikesta lohdusta ja turvasta, jota pojalleni toit.

Kesäreissuja

2011-08-03T22:25:00.000-07:00

Nyt kun työt ovat alkaneet, niin onkin hyvä palata hieman kesäreissuihin.
Perniössä, Pyynpivossa sijaitsee taiteilija Armas Hurstin taiteilijakoti. Itse herra on siirtynyt jo muualle asumaan, mutta hänen hurmaava tyttärensä pitää paikkaa auki koko kesän aina loppuviikosta. Talossa on tällähetkellä esillä talon isännän omaleimaisten pronssitöiden lisäksi hänen molempien tyttäriensä töitä. Taiteellinen catwalk, sekä akvarellejä. Pihaiiri on täynnä Armas Hurstin veistoksia ja vanhassa piharakennuksessa on tällähetkellä esillä valokuvaaja Kira Gluschkoff in vahvoja töitä. Pihapiiri on hurmaava.
Koska onnekseni tunnen talon nykyisen emännän henkilökohtaisesti, saimme myös ensiluokkaisen kohtelun ja tarjoilut. Tunnelma oli kuin suoraan maalauksesta juodessamme kahvit ikivanhan tammen alla.

haikea...

2011-08-01T13:11:00.000-07:00

Kauhean haikea hetki tämä töihin paluu...
Eipä ollut pituudella pilattu loma, mutta jonkisortin innostuksella kuitenkin tartun syksyn töihin. On erikoista, että voi tuntea olonsa valtavan haikeaksi, koska kesä on lopuillaan ja samalla intoilla syksyn töistä. Ihan kuin hyvästelisin sydänystävän ikuisiksi ajoiksi, lähteäkseni uusiin seikkailuihin...

Järvi-Suomi

2011-07-27T10:14:00.000-07:00

Järvi-Suomi on minulle vieras maa. Olen enemmän niitä meri-ihmisiä. Vaikka syviltä juuriltani keski-Suomesta tulenkin, tuntuvat järvet, vaarat ja kangasmetsät minulle vierailta. En ollenkaan tarkoita, etten pitäisi näistä keski-Suomen maisemista. Ihailen, ihmettelen ja nautin maiseman ja luonnon seesteisyydestä ja ihmeellisestä kauneudesta. Jokavuotinen sukulais-reissu oli taas ihanan rentouttava ja nautimme järvivedestä ehkä enemmän, kuin kertaakaan aikaisemmin. Kyllä kesäinen Suomi on ihan paras paikka olla näin kesälomalla.

Kuvittele...

2011-07-23T14:06:00.000-07:00

Pehmeä iltapäivä, ehkä vielä vähän polttavakin. Paksut tummanharmaat pilvet reunustavat kaupungin satamaa ja minä juoksen lauttaan. Työnnän edessäni rämiseviä matkarattaita, joissa istuu poikanen ja kahvoissa roikkuu takkeja, laukku ja kassi jossa kananfileitä, herkkusieniä, halloumia, pikkutomaatteja ja grillivarrastikkuja. Vanhemmat lapset juoksevat kannoillani -ettei vaan myöhästytä!
Toisella rannalla vastassa on eräs perhe, niin kotoisa ja turvallinen. Kummipoikani perhe. Jatkamme yhdessä matkaa palstalle. Se on villi ja kaunis. Keltaisia vadelmia, kesäkurpitsaa, maa-artisokkaa, kukkia siellä kasvaa.
Syömme yhdessä. Halloumit tuppaavat näköjään palamaan pallogrillin lämmössä. Onneksi meillä on kuitenkin suuri auringonvarjo suojanamme, sillä ilta-aurinko kuumottaa vielä. Istumme, syömme, kaikki saavat kertoa kuulumisensa. Syötyään lapset juoksevat kivikkoiselle rantakalliolle, kaikista pieninkin otetaan mukaan. Ihania lapsia. Niitä on yhteensä aika monta, mietimme ja hymyilemme. Keskustelemme lähipäivien kauheista tapahtumista. Emme voi käsittää...
Lapset pulahtavat uimaankin. Viileä suolavesi tekee hyvää. Lasten nauru ja hykerrys sekoittuu liplattaviin laineisiin.
Miten ilta voikaan olla niin pehmeä ja hyväilevä. Miten mieli voi olla näin raukea. Emme menekkään aiottuun lauttaan. Vaan seuraavaan, lapsille aivan liian myöhäiseen. Ukkospilvet kerääntyvät yllemme. Painavat, huokailevat, mutteivät sada tai jylise. Kotona kannan pienen sänkyyn. Riisun vaatteet siellä, kengätkin. Ihan pian on hiljaista. Istun pihalle ja imen itseeni tätä iltaa.

Loma-arki

2011-07-22T08:04:00.000-07:00

Lomallakin voi olla oma arki. Se on pehmeä, laiska, välillä tylsistyttävä ja sitten taas kovin energinen. Opettelen nauttimaan kotipäivistä. Sitäkin täytyy opetella. Siis sellaisista lomakotipäivistä. Työkotipäiviä on sitten kun ei ole lomaa. Silloin kirjoitan, suunnittelen, kuvaan, puhun työpuheluita, pesen meikkisiveltimiä, huolehdin perheestäni ja tunnen itseni helposti riittämättömäksi. Nyt yritän riittää, myös itselleni.

Sato

2011-07-20T02:23:00.000-07:00

Liikuttava pensasvanhus teki meille ensimmäisen sadon pitkästä aikaa. Keräsin pienen sadon hartaudella. Lisää on tulossa, vähän.
Pensas leikattiin alas pari vuotta sitten ja nyt pensas on taas mahtavan kokoinen, mutta sato pienenlainen. Ajattelin hakea jostain hevosenlantaa. Lannoittaa ja hoitaa pensasta. Olemme myös pohtineet pensaan hävittämistä, mutta siihen on syntynyt kiintymyssuhde, eikä hävittäminen tule kysymykseenkään. Talvisin sen päällä kimaltelee himmeä valosarja, joka asetetaan siihen tyttären syntymäpäivänä marraskuussa. Ehkä ensi kesänä saadaan sadoksi kaksi kourallista marjoja.

Synttäriherkku

2011-07-17T23:21:00.000-07:00

Löysin kertakaikkiaan herkullisen reseptin Kotivinkistä. Uusimmasta, muistaisin. Sopivasti sattui miehelle synttärit, joten tein tämän herkun aamupalaksi...
Kyllä oli helppo ja kertakaikkisen hyvä!

Lomalla!

2011-07-16T12:41:00.000-07:00

Voi, että olen odottanut tätä! Lomaa. Ja se tuntuu vieläpä niin ansaitulta, mutta epätoivoisen lyhyeltä. Onneksi sain viettää ensimmäiset arvokkaat lomapäivät ihanassa paikassa, parhaassa seurassa, omien lasten ja ihanan ystävän kanssa. Sukelsin Ratulan jokeen ja huuhtelin työt mennessäni. Saunassa hikoilin kaupungin hiet pois ja yön pikku tunteina paransimme maailmaa. Aamusella ruokimme pörröiset lapset ja nälkäiset eläimet. Nautimme Höntin ja Daalian pehmeästä askelluksesta ja pitkältä tuntuvien päivien toimettomuudesta. Parasta.

Ensimmäinen ukkonen

2011-07-11T23:00:00.000-07:00

Ensimmäinen ukkonen sitten viime syksyn.
Se pauhasi koko yön ja satoi niin, etten muista koska olisi Suomessa noin paljon satanut... Ehkä silloin, kun täällä oli ne urheilun Maailmanmestaruuskisat. Muistatko? Muistan, että ajoin autoa enkä nähnyt eteeni ja kuuntelin radiosta, kuinka kisoissa pidettiin tauko.
Ehdin nyt kyllä odotella ukkosta jo muutaman päivän. Ilma oli niin läkähdyttävä. Pidän kuumuudesta ja helteestä ja myös ukkosesta. Ukkos-ilmalla luonto näyttää mahtinsa pienelle ihmiselle. Pidän siitä, että meitä muistutetaan pienuudestamme. Nyt ilma hieman raikastuu. Luonto saa janooonsa ja minunkin päänsärkyni hellittää ja Hesa Cup -sankareiden ei ole niin kuuma pelata. Toivottavasti huomenna ei kuitenkaan sada. Silloin on tärkeät kuvaukset. Onneksi on varapäivä varattuna, sillä luontohan täällä loppupeleissä määrää.

Valmis!

2011-07-09T23:14:00.000-07:00

Olen ahkeroinut. Syksyllä reseptit näihin arkiruokiin saa Koto -ohjelman nettisivuilta. Joka arkipäivä uusi resepti. Voi että minä pidän tästä hommasta!

Saaristossa...

2011-07-08T11:40:00.000-07:00

Oli tuossa viime viikolla sellainen kummallinen viikko, että lapset olivat Tammisaaren mökillä. Kokonaisen viikon. Voitte kuvitella omituisen tunteen, joka valtasi minut ja mieheni. Lapsista tyhjä talo. Minun aikani meni aika tarkkaan töissä, mutta kyllä elokuvissakin kerettiin käymään, niin ja järjestettiin se Fiesta ja sitten vietin yhden iltapäivän ja yhden lähes kokonaisen vapautta täynnä olevan päivän tärkeiden ystävieni seurassa. Saaressa kerkesin olla ennen tätä outoa viikkoa ja silloin, kun haimme lapset. Tuollaisessa pienessä saaressa on se fantastinen ominaisuus, että samantien, kun sinne pääsee unohtuu kaikki maanpäällinen elämä. Ihan totta.

Herkullinen kesä!

2011-07-06T10:47:00.000-07:00

Kesällä kaikki maistuu niin hyvältä ja tuore on todellakin tuoretta. Oma tekemä pesto on kyllä ihan parasta.

Fiesta

2011-07-02T01:37:00.000-07:00

Viikko on ollut hektinen ja Aurinko ja Kuu on jäänyt aivan hunningolle.

Eilen meille kuitenkin saapui kauan odotettuja vieraita ja saimme nauttia kesän parhaasta illasta hyvän ruoan merkeissä. Mies oli loihtinut yltäkylläisen meksikolaisen menun ja minä sain keskittyä kattaukseen. Kiitos kesälle ja ihanille vieraillemme!

Kakku

2011-06-23T23:08:00.000-07:00

Eilen oli vielä kuvauspäivä. Perinteisesti vietin synttäreitäni kuvausporukan kanssa, joten päätin tehdä herkkumarenkikakun. Se hoitui helposti, kun illalla paistoin marengit, perkasin mansikat ja kuvausten lomassa nopeasti vispasin vaniljakerman ja sekoitin sekaan lime-valkosuklaa rahkan. Mintun lehdet olisivat sopineet mainiosti lisäksi... Tänään alkaa miniloma, varsinainen alkaa viikon kulutta.
Ihanaa ja leppoisaa juhannusta kaikille!

Poikien kanssa

2011-06-20T11:38:00.000-07:00

Kukku on maailman tärkein -ollut syntymästä saakka. Se löytää tiensä 8-vuotiaan kainaloon aina viimeistään iltapalalla. Myös päivisin, oikein huonoina päivinä. Ja kyllä, sen saa laittaa pesukoneeseen, mutta silti se on tuon näköinen.

Ja kun muuta tekemistä ei ole, on majan rakennus aina mieleen. Siellä on hyvä ottaa vaikka päiväunet kaikessa rauhassa... poikanen nukahtelee minne milloinkin, kun ei virallisille unille enää suostu.

...

2011-06-18T10:09:00.000-07:00

Lauantai. Iso tyttö lähti Mumman kanssa mökille autuudesta pullollaan. Tämä lauantai tuntuu ihan sunnuntailta. Huomenna on sitten bonuspäivä, vähän niinkuin ylimääräinen sunnuntai. Totaaliseksi lomaviikoksi suunniteltu juhannuksen jälkeinen mökkiviikko alkaakin täyttyä töistä. En malta kieltäytyä. Jatkuuhan sitä lomaa sitten Heinäkuussakin -toivottavasti.

Kotoilua

2011-06-17T13:09:00.000-07:00

Tämä ja ensi viikko on pelkkää Kotoilua. Uutta ohjelmaa tehdään hyvällä draivilla täysiä päiviä. Maskeeraus -töiden lisäksi olen saanut tehtäväkseni kuvata kaiken mahdollisen ohjelman sisällöstä tuotannon tarpeisiin. Loistavaa harjoitusta meikäläiselle ja aikamoinen kunnia. Kunpa minulla olisi parempi objektiivi, kuin tuo kameran mukana tuleva perusobjektiivi...

Herkkuja

2011-06-14T12:29:00.000-07:00

Kesälomalla tarvitaan herkkuja. Ruokaakin menee paljon enemmän, kuin koulu-arkena. Kaikki ovat kotona koko päivän. Poika on futis -päiväleirillä, joka tuntuu sekin olevan aika rankkaa puuhaa. Tänään pidettiin välipäivä ja selkeästi myös tankkauspäivä.
Tyttö sai tänään tiedon pääsystään erään tanssikoulun musikaaliryhmään. Sinne piti pyrkiä. Tanssia ja laulaakkin. Sinnikkäästi harjoitteli. Aika hienoa. Lähinnä siis nautin hänen onnestaan ja innostuksestaan.
Siksipä oli mukavaa, että olin päättänyt tehdä taas fudgeja.
Olen kehitellyt koostumuksia ja makuja ja kokeillut kaikenlaisia versioita. Nyt taisi löytyä paras.
Perus fudge-seokseen laitan sekaan digestive täysjyväkeksejä murkattuina isoiksi paloiksi, pähkinöitä murskattuina, pieneksi leikattuja vaahtokarkkeja, ja päälle sulatettua taloussuklaata. Voih.

Kip, raparperi ja piirakka.

2011-06-11T12:14:00.000-07:00

Järjestimme Kotossa pienen KIP -päivän (knit in public) tapahtuman. Illalla leivoin piirakat Anun pihan raparpereista ja aamulla raahasin pesueeni mukaani Koton toimisto/studiolle. Tosin, ei heitä sinne oikeasti tarvitse raahata, koska siellä on lapsista niin kivaa.

Ihan mukava pikku porukka neulojia löysi tiensä Kotoon ja minäkin sain jatkettua jämähtänyttä projektiani... Minulta loppuu aina usko kesken. Kun en ole kovin kaksinen neuloja. Inspiroitumisessa olen hyvä ja aloittamisessa.

Piirakoistakin tuli hyviä. Harmittaa, kun oman pihan raparperit ovat parisen vuotta olleet kitukasvuisia. Puu on kai levittäytynyt liiaksi ja varjostaa raparperejani. En tiedä mitä asialle pitäisi tehdä.

Piirakkaan laitoin muropohjan päälle kermaviili-crème fraiche-muna sekoituksen ja maustoin oikealla vaniljatangolla. Raparperejä laitoin kaikki mitkä sain, ainakin 5 valtavaa vartta per piirakka. Hyvää tuli.

Piirakkaa jäi minulle kotiinkin. Lapset eivät pidä ja mies on keikoilla, joten saan syödä piirakan ihan itse.

Vaikka olisi ihan mukavaa, jos joku poikkeaisi vaikka kahville huomenna...

Kesäyö

2011-06-09T12:38:00.000-07:00

Kesäyö on lämmin, kunnes pimenee ja viileä hiipii maan alta.
Se tuntuu auki olevasta ikkunasta ja jalkapohjissa, kun kävelee pihalla siihen aikaan.
Linnut laulavat yhä vain, vaikka on pimeää.
Käyn peittelemässä retkeläiset ekstrapeitolla. Ajattelen, että kohta heillä on kylmä ja kostea.
Jätän kuistin oven auki, siihen valon ja ulkovalonkin. Ihan varmuudeksi, jos vaikka retkeläisille tulisi keskellä yötä ikävä omaan sänkyyn....

Mansikat ja ...

2011-06-06T13:05:00.000-07:00

Tänään syötiin ensimmäiset mansikat.
Ostan mansikoita vasta, kun saa kotimaista. Nyt sai.
Viisi henkisessä perheessä voi olla aika monta tapaa syödä mansikkansa.
Mansikat maidolla ja sokerilla, mansikat kermavaahdolla ja sokerilla, mansikat maidolla, kermavaahdolla ja sokerilla...
Minä syön mansikkani crème fraichella ja sokerilla. Se on mielestäni parasta suoraan torilta ostettujen mansikoiden au naturel -jälkeen.
Miten sinä syöt mansikkasi?

Hämmennystila

2011-06-05T10:41:00.000-07:00

Täällä podetaan koulun loppumis- hämmennystilaa.
Olo on kai jotenkin tyhjä ja väsymyskin taitaa painaa.
Aika pahantuulista porukkaa, sanoisin.
Itselläni ei toki ala loma vielä, mutta onhan sekin lomaa, kun ei tarvitse kuskata ketään minnekkään joka ikinen aamu. Jotenkin tuntuu, etten olisi jaksanut enää yhtään viikkoa kaikkine miljoonine poikkeus -aikatauluineen.
Iltapäivästä kokosin itseni ja tein ainoilla voimillani lettutaikinan.
Kylläpä rapeista letuista tulikin hyvä mieli.

Omenapuun alla

2011-06-01T10:27:00.000-07:00

Kesäisenä iltana voi omenapuun alla tapahtua ihan mitä vain. Hattaroita ja jääteetä... siis ihan mitä vain...

Projekti valmis!

2011-05-31T01:22:00.000-07:00

Ah, ihanuutta. Minulla on vaalenapunainen kuisti!
Naureskelin itsekeseni maalatessani, että "jaa, että oikein vaaleanpunaista..." Hieman tuollainen viileä sävy vielä on jotenkin niin kaukana omista värimieltymyksistäni, mutta vaaleanpunaisen halusin ja tuo kylmyys sävyyn oli pakko valita, jotta keveys säilyisi ja näyttäisi talvellakin raikkaalta. Noni, nyt sitten katsotaan kauanko järjestys säilyy.
Ei kauaa -veikkaan. Tosin lapsetkin ovat vuoronperään käyneet ihastelemassa ja kehumassa lopputulosta, joten ehkä hekin nyt arvostavat kuistin järjestystä hieman paremmin.

Projekti

2011-05-29T12:00:00.000-07:00

Maalaan. Kuisti saa kesäksi uuden ilmeen. Olen haaveillut tästä siitä lähtien kun muutimme tänne kuusi vuotta sitten. Kuisti on aina sotkuinen, pimeä ja täynnä kenkiä ja takkeja ja kaikkea muutakin eväsrasioista vesipyssyihin ja jakapalloihin. Tuskinpa seinien uusi väri poistaa tavaran määrää, mutta ehkä innostaa pitämään kuistin paremmassa järjestyksessä. Toki kuisti saa uuden kenkähyllyn, lampun ja matonkin. Aloitin homman perjantaina. Tänään sain ystäväni avustuksella pohjamaalit pintaan ja kävin ostamassa ihanan vaaleanpunaisen maalin. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa mikäli käsilihakset sallivat. Oli nimittäin sen verran kovaa hommaa...

Illalla

2011-05-28T12:48:00.000-07:00

Jalkkispoika pääsi peleihin. Ei murtumaa. Hyvä. Kummityttöni täytti 18. Maaginen ikä... Ihanat juhlat.
Onneksi lapset simahtivat helposti. Kesä tuoksuu pihalla, vaikka onkin ollut viileää ja tuulista. Kaikki värit näyttävät herkiltä iltahämärässä ja huomaan lempikukkieni Idän jättiunikkojen nuppujen olevan pullollaan. Harmi, että niin kaunis kukka kestää vain muutaman päivän ja vielä vähemmän jos sataa ja tuulee.

Torstai

2011-05-26T12:34:00.000-07:00

Torstai touhua täynnä. Aamulla mietin, että mahdankohan saada tehtyä kaiken mitä meinasin. Lista ei ollut pitkä, mutta työläs kylläkin. Nimppari sankarille marengit. Kauan suunniteltu kuistin uudistus aluilleen, kirjoittamista, kuvaamista ja kirjanpitoakin. Marengeista tuli suussa sulavia, kuisti on hyvällä alulla ja kirjanpitäjä sai tarvitsemansa. Nimpparikahveihin mennessä olin tosin jo aika rätti. Huomenna pitkä työpäivä ja jännitetään futispojan röntgen tuloksia. Jos sormi on murtunut ei taida viikonlopun turnauksesta tulla mitään.

Parsaa!

2011-05-20T12:40:00.000-07:00

Parsa on ihanaa! Ystäviä tuli lounaalle. Pari pientä ja yksi iso. Poikasen lempiherkkua risottoa tein tietysti, mutta sieluni vaatii vihreää ja tuoretta. Söin erään ystävän luona parsaa viime viikolla ja rohkaistuin itsekin kokeilemaan. Miksi ihmeessä olen luullut parsan valmistuksen olevan jotenkin mutkikasta? Ensinnäkin luulin, että pitää olla sellainen erikoiskattila ja sitten, että pitää osata valmistaa majoneesia tai bearnaise-kastiketta, joita en laiskuuttani ole opetellut vieläkään tekemään. Ehei! Kasari käy keittämiseen (5-7min.) ja mausteeksi riittää voi ja parmesan -juusto. Ruokaa parhaimmillaan!

Kevättä rinnassa.

2011-05-17T22:48:00.000-07:00

Lapsista on ihmeellistä kun iltaisin on niin valoisaa... Isommat jo muistavat edelliset kesät, mutta poikanen ei ymmärrä miksi mennään nukkumaan, vaikkei ole yö ja miksi väsyttää jo vaikka on ihan kirkasta.
Illat ovatkin sitten sellaista ylös ja alas ravaamista portaissa...
Kun väsyttää, muttei nukuta. Pelottaa, vaikka ei ole pimeää ja ei vaan malta nukahtaa.
Toisaalta kevät ja sen haasteet väsyttävät. Isommatkin menevät innolla peittojen alle. Mutta tämä poikanen... hän valvoo, laulelee, leikkii ja juttelee. Aina on vielä yksi asia ja sitten taas peitellään. Huoh.

Meillä soi!

2011-05-15T00:34:00.000-07:00

Meillä soi. Poikkihuilu, piano ja noh... poikasen lelusähkökitara.
Ehkä outo ihmetyksen kohde, kun kyseessä kuitenkin muusikko-isän lapset, mutta vihdoin meillä soi!
Aikaisemmin eivät lapset ole halunneet aloittaa opiskelemaan mitään soitinta. Toki olisimme voineet pakottaa, mutta juuri miehen muusikkoperhetaustan vuoksi emme halunneet väkisin -jos ymmärrätte.
Lasten haaveiluja bändeistä ja esiintymisistä. Kaikki sävellykset ja rumpuhaaveet, pianon pimputukset ja laulu-tanssi-performanssi esitykset. Jopa bändejä on perustettu -ilman yhtään soittotaitoista. Näitä on kuunneltu vuosia, mutta soittotunneille eivät ole olleet valmiita.
Sitten eräänä päivänä kyllästyin. Sanoin, että on ihan turha haaveilla tosissaan yhtään mistään bändeistä tai rumpuseteistä tai treenikämpistä autotalliin, ennenkuin on harrastettu vähintään vuosi pianoa!
Lapset suostuivat, ihan tuosta vain! Ihankuin olisivat olleet mielissään, että minä tein päätöksen heidän puolestaan.
Nyt meillä käy kotona pianon- ja huilunsoiton opettaja. Tyttö soittaa huilua ja poika pianoa.
Täytyy myöntää, että poika suht vastahakoisesti jättää leikkinsä pianotuntia varten, mutta paneutuu kyllä sitten silminnähden soittamiseen. Luulenpa, että se, että meille tulee opettaja kotiin, on se juttu.

Mutta nautin niin, kun täällä soi! Ja sitä myötä mieskin on innostunut tarttumaan vanhaan pääsoittimeensa pianoon. En tiennytkään että hän soittaa sitäkin niin hyvin.

Niin sitä pitää.

2011-05-13T11:02:00.000-07:00

Olen pessyt ikkunoita. Alakerran vasta, Enkä kuitenkaan kuistia. Siellä on monta ihanaa, mutta työlästä ikkunaa. Saas nähdä montako harmistuttavaa rantua aamu-aurinko paljastaa...
Huomenna menen puutarhakauppaan... ruukkupuutarha aluilleen, ellei sada.
Tänään olen pohtinut myös sitä, miksi ihminen alkaa opiskelemaan, muttei vie asioita kunnolla loppuun. Kyse on kuitenkin puolen vuoden tiiviistä opintojaksosta yksityisessä koulussa.
Maskeeraajan alut pulppuilevat ja kuplivat ja jotkut heistä kuvittelevat olevansa jo ihan valmiita. Niin valmiita, ettei loppukokeisiin tarvitse harjoitella. Toiset taas tulevat paikalle ja imevät opettajasta kaiken tiedon ulos niin, että olen aivan puhki. Niin sitä pitää.

Vihreää

2011-05-11T02:08:00.000-07:00

Koko piha hehkuu neitseellisen vihreää.
Juuri syntynyt kevät, tyttären uusi polkupyörä ja poikasen lempparipaita...
Herukkapensasvanhus leikattiin alas kaksi vuotta sitten. Nyt jännitetään tekisikö se marjoja meille tänä kesänä... lupaavalta näyttää. Ja vihreältä.

Sellaista on ollut.

2011-05-07T09:52:00.000-07:00

On ollut sellainen olo, että kovalevy on täynnä. Siis minun pääni. Ja se sinkoaa tietoa pinnaltaan jonnekin ulkoavaruuteen asti. Ja sitten niitä kadotettuja lippuja ja jonnekin laitettuja avaimia saa kaivaa jostain muistin syövereistä oikein työllä ja tuskalla. Kuvamielikuvin -tiedättekö? Prosessi voi kestää tunteja ja sitten kuin salamana taivaalta se muistikuva tulee takaisin ja esimerkiksi Idols finaaliliput löytyvät ihan mitä ihmeellisimmän filtti- ja pöytäliinakasan alta. Hyvä että tajusin sinne kurkistaa.
Sellaista on ollut.

Poikaviikarit

2011-05-02T04:30:00.000-07:00

Ekaluokkalaiset pojat alkavat olla jo aika isoja.
Toiselle luokalle mennessä ero on varmaankin valtava.
Nämä kaksi lähes veljestä liikkuvat yksikkönä täydessä yhteisymmärryksessä.
Poikein touhut ovat niin nautinnollisen mutkattomia ja melkeinpä suoraviivaisia ja mitä selkeämmät säännöt, sitä tyytyväisempiä ovat pojatkin. Eipä tarvitse arpoa.
Koulun jälkeen syödään välipala, tehdään läksyt ja sitten onkin aikaa vain olla. Pyöräilysesongin alettua täytyykin poikien reviiriä hieman tarkistaa. Säännöt käydä taas läpi ja katsoa, että kännykät pysyvät menossa mukana. Reviiri laajenee joka vuosi. Hyvä niin, kunhan kaikille on selvää missä rajat menee.
Ihania poikaviikareita täällä.

Minä puolestani olin tänään reipas ja sain tehtyä kirjanpitoa ja työjuttuja aamupäivän aikana mukavasti. Illaksi sitten opettamaan. Hyvä maanantai.
Hyvää viikon alkua teillekin!

Vappurieha

2011-04-30T09:35:00.000-07:00

Vappuriehaa kerrakseen, kun järjestimme tänään esikoisen luokan kanssa mahtavan vappuriehan! Rokkibändi, tanssiesityksiä, toimintapisteitä, munkkeja ja simaa. Luokkaretke n matkakassa voi hyvin.
Siinä tuli koko vappu tiivistettynä muutamaan tuntiin, joten nyt voimmekin rauhoittua kotiin. Huomenna ehkä kesän ensimmäiset grillaukset...
Tuntuu tosin hieman tyhjältä, sillä keskimmäinen on Mumman kanssa saaressa. Me vietämme nyt pientä ja rauhallista vappua tynkäperheellä.
Mukavaa vappua kaikille!

Yht'äkkiä

2011-04-28T22:13:00.000-07:00

Istuin pihalla haistelemassa iltaa lasten mentyä nukkumaan.
Ilma oli viilenemässä -sen tunsi. Voimakas mullan ja kosteuden tuoksu leijaili jokapaikassa ja linnut pitivät kovaa ääntä.
Yht'äkkiä, en tiedä miten. Minun huomiointikyvystänikö se oli kiinni vai mistä, mutta huomasin koivumme isot hiirenkorvat. Ei niitä siinä ollut, kun edellisen kerran katsoin. Mistä ne siihen olivat tupsahtaneet? Ilmeisesti vain yhden päivän aikana ne olivat muuttuneet silmuista noin suuriksi hiirenkorviksi.
Nyt, kun aamuauringossa istun keittiössä ja katson naapuritalon yli koivikkoon, josta mittaan aina kevään alun, huomaan, että siellä vihertää!
Nimittäin, kun nuo koivut tuolla vihertävät latvoistaan, on kevät mennyt tietyn tärkeän pisteen yli ja kesä on entistä lähempänä.
Tämä nyt kyllä kuulostaa hieman isoäidin luontopäiväkirjalta, mutta... tämä hetki on se, jota odotan koko talven. Koivujen latvat vihertävät...

Viikon pituinen neljän päivän loma

2011-04-26T22:14:00.000-07:00

Tämä pääsiäisloma tuli tarpeeseen. Saimme maistaa kesää, pitää talon ovet auki ja siivota pihasta viimeiset syksyn ja talven rippeet pois.
Appelsiinin makuinen jäätee maistui ihanalta.

Pieni kuvatarina...

2011-04-23T12:06:00.000-07:00

Pitkää perjantaita

2011-04-22T00:45:00.000-07:00

Ihanaa... virallisesti pitkä päivä. Aion ottaa kaiken irti, eli olla tekemättä mitään hyödyllistä.
Hidasta ja rauhallista pääsiäistä kaikille, jotka välillä käyvät täällä kurkistelemassa. Pusu.

Kevättä vaan...

2011-04-20T09:03:00.000-07:00

Kevät tuntuu niin uskomattoman hyvältä!
Kuin maailman parhaalta palkinnolta.
On ihanaa seurata pihan paljastumista lumen alta ja tulppaanien työntymistä esiin.
Miehellä on alkanut työt pitkän kotijakson jälkeen ja se tietää minulle taas aivan uudenlaista organisoitumista. Huominen työtapaaminen peruuntui poikasen kuumeen vuoksi ja niinpä voin vaikka vain olla ikäänkuin sairaslomalla itsekin.
Eilen tein Pashaa. Kahden sorttista. Klassista ja päivitettyä.
Ohjeet saa lähipäivinä Koton sivustolta.

aamu aikaisella

2011-04-17T02:20:00.000-07:00

Aamu aikaisella meille kertyi joukko noitakandidaatteja.
Pensselit sutimaan ja hupsis. Noitajoukkio oli valmis.
Poikasen kanssa virvoimme kahdestaan ja äänestysreissu naamioitui merirosvon aarrejahdiksi.
Kyllä kelpaa noitien virpoa näin keväisessä säässä.

Jostain syystä meille ei kovin moni virpoja löydä, niinpä tälläkerta laitoin oikein kyltin pikkuoveen.
Kuistin ovi kun on hieman piilossa talon takana.

hetkiä ja sitten ei

2011-04-15T12:42:00.000-07:00

Päivät ovat kuluneet muiden ehdoilla.
Tai siltä se tuntuu. Eilenkin en kai muuta tehnytkään, kuin kuskasin ihmisiä paikasta toiseen. Miestä, lapsia, puhelinta, ystäviä ja lasten ystäviä. Mukavaa sinänsä, sillä sain viettää aikaa ihanien kanssa. Silti olin kokoajan jokapaikassa jotenkin väärään aikaan. Joko liian aikaisin tai myöhässä tai sitten kiirehdin vain huomatakseni, ettei olisi tarvinnut. Iltaisin olen kuin hakattu. En jaksa kuin laitta lapset nukkumaan ja sitäkään en jaksa tehdä niinkuin haluaisin.
Jokin perustavan laatuinen ongelma hetkessä elämisessä. Olen hetkessä eläjä ja sen suuri puolestapuhuja, mutta yht'äkkiä en osaakkaan enää. Pitäisi aina olla mukamas muualla kuin juuri sillä hetkellä olen.
Äh. Ihan tyhmää.
Tähän täytyy tulla muutos. Pitää pysähtyä, mutta näillä näkymin vasta sunnuntaina.
Huomenna on lapsella koulupäivä ja avoimet ovat ja olen hoitamassa buffettia.
Kuva on eräästä ihanasta pienestä hetkestä tällä viikolla. Sekin on näemmä kiireellä otettu, kun on epäskarppikin.

Se on nyt!

2011-04-11T12:17:00.000-07:00

Voiko keväisempää enää olla?
Ja jos katsot oikein tarkkaan niin huomaat, että tulppaanin versokin hymyilee...

Laatikko

2011-04-09T22:35:00.000-07:00

Siitä on roppakaupalla aikaa, kun olen viimeksi pahvilaatikoista askarrellut.
Jossain vaiheessa askartelin tyttärelle niin paljon kaikkea pahvista, että hermo meni kaikkiin niihin puoliksi repeytyneisiin laivoihin, mökkeihin ja autoihin, joita ei saanut heittää pois.

Nyt tuli niin komiat pahvilaatikot miehen musiikkivehkeiden kanssa, että pakkohan se oli maja saada.
Miten se onkin niin ihanaa se pahvilaatikossa leikkiminen. Muistan toki itsekin.
Rakentaminenkin on ihanaa. Kunpa minulla olisi ollut vielä kirkkaampia ja erilaisempia tapetteja varastossa. Mökki oli kuitenkin saatava heti, eli niillä tarvikkeilla mentiin mitä oli.
Tämä laatikko toimii kioskina, kotina ja merirosvojen vankityrmänä -yhtä aikaa.

Kotoliving brainstormaa

2011-04-07T11:11:00.000-07:00

Mulla onkin sellainen työpaikka jossa saan ideoida ja brainstormata kahden muun ihanan naisen kanssa.
Lisäksi saan toteuttaa itseäni ja myös harjoitella kirjoittamaan toimeksiannon mukaan. Se ei olekkaan ihan itsestään selvää hommaa, mutta tekeminen opettaa.
Ideat lentää vieläkin paremmin, kun kyytipoikana on herkullinen brunssi.
Mieheni lime-chili graavaamaa lohta ja hieman juustoja.
Kyllä tämän naisen kelpaa.

viikonloppuna

2011-04-03T12:17:00.000-07:00

Tehtiin lisää keksejä. Vein niitä tuliaisiksi ja uuden kodin onneksi.
Tämän perheen luona on aina niin hyvä olla.
Sunnuntairetki poikasen kanssa oli virkistävää meille molemmille.
Tuo on niin reipas tuo poikanen. Leikit sujuu missä vaan ja kenen kanssa vaan.
Nämä lapset nyt olivat jo tuttuja, mutta kun käytiin haistelemassa koiranpentuja, löytyi kavereita sieltäkin.

Lauantain pitkä työpäivä huipentui pikaisiin susheihin ja loistavaan Black Swann -elokuvaan. Suosittelen sydämestäni. Ei heikkohermoisille.

Pitkästä aikaa viikonloppu, joka ei loppunut kesken.

ihan sikinsokin

2011-03-31T01:21:00.000-07:00

Käyn läpi niitä isäni reseptejä, kirjoitan ja kirjoitan ja kaivan valokuvia.
Minulla on paperivalokuvia kansioissa hyllyssä, kansioissa autotallissa ja vintillä ja pahvilaatikoissa aivan sikinsokin ja siellätäällä. Siinä onkin etsimistä, kun pitäisi löytää juuri SE kuva vuodelta -79.
No löytyihän niitä.
Ystäväni huomasi, että kirjoittaessani ranskasta ja lapsuudestani siellä, teen kirjoitusvirheitä ranskalaisittain. Kirjoitan siis suomea toisin sanajärjestyksin ja yhdyssanat ja isot kirjaimet menee ihan jonkun muun kaavan mukaan.
Tuntuu, että kaikki kielioppi on nyt ihan hakusessa. Voi kauhea!

Grand-Pére ja minä

keksiterapiaa

2011-03-29T11:25:00.000-07:00

Olin jo töissä ajatellut, että tänään varmaankin tarvitaan suklaakeksien leivontaa.
Saavuttuani kotiin poikani heti ensimmäiseksi pyysi, että leipoisin jotain hyvää...
Tytölleni ei suklaa keksit kelvanneet, joten hänpä ryhtyi tuumasta toimeen ja teki itselleen vohveleita.
Siinä me sitten kahdestaan touhusimme.
Tyttöni tosin totesi, että vähän hankalaa, kun kaksi leipoo yhtä aikaa eri asioita...
Kekseistä tuli ihania ja vohveleista kuulemma vähän oudon makuisia.

Keksejä mutustellessa oli hyvä jutella siitä, miten poikani oli saanut opettajaltaan aivan mahtavanmoiset kehut. Sähköpostiini oli nimittäin ilmestynyt opettajalta viesti, jossa hän totesi poikani olevan aivan erityisen lahjakas liikunnassa ja oli kuulemma kertakaikkiaan loistanut ekaluokkalaisten sähly turnauksessa.
Tuntui aika hyvältä tuollainen -äidistäkin, varsinkin kun itse olin aina se viimeinen, joka valittiin joukkueeseen kuin joukkueeseen.

Luonnonkaunis

2011-03-26T07:02:00.000-07:00

Olo on rento. Kasvot ja decolletee tuntuvat virkistyneiltä ja tuoksun noin kolmelta eri luomuparfyymiltä, sekä muutamalta öljyltäkin.
Kätenikin saivat hyvin ansaitusti huomiota käsihieronnassa. Ne ovat nyt rennot ja pehmoiset.
Lompakkokin on aivan rento, kun se on ihan tyhjä, tosin jos olisin ollut nettiostoksilla tai luomutuotteita myyvässä putiikissa ostoksilla lompakkoni olisi vielä tyhjempi.
Finlandiatalossa on tänä viikonloppuna Pro Luonnonkosmetiikka -messut.
Suosittelen.
Sain sieltä mukaani kaikkea ihanaa ja hyvän mielenkin.
Oli mukavaa maata kasvohieronnassa, kun ystävä makasi vieressä kuumakivikäsittelyssä.

Iholleni ostin kookosöljyä, jota meillä on toinen purkki jääkaapissa ruoanlaittoa varten.
Tämä on vain minun iholleni!
Vähän superfoodia snackiksi tai aamupalajogurtin sekaan -ajattelin.
Be Save! Shampoota ja suihkugeeliä, koska edelliset alkavat olla loppu.
Vihreän Kosmetiikan savi-yrtti kasvosaippuaa, olen saippuanaisia.
Benecos ripsiväriä, huulikiiltoa ja luomiväriä kokeiltavaksi.
Niin ja sitten vielä Acorellen sokerointivahaa kulmiin ja ylähuuleen.

Pitäisikö alkaa käyttää värikkäämpää huulikiiltoa? Kun se on niin trendikästäkin...

brioche

2011-03-25T00:05:00.000-07:00

Olen saanut isäni reseptejä valtavat määrät. Ihan hänen omiaan. Elämän varrelta ja ravintolan ajoilta.
Alan pikkuhiljaa käymään niitä läpi.
Nautin ajatuksesta, että tätä kautta siirrän makuperintöä lapsilleni.
Tosin sitähän kokoajan olen tehnytkin, mutta tämä isäni reseptien läpikäyminen on jotenkin konkreettisempaa.
Isäni suosituksesta kokeilin ensimmäisenä Brioche sucree.
Taisi olla yksi helpoimmistakin...
Herkullista.

tiistai, eikun keskiviikko

2011-03-23T00:38:00.000-07:00

Tänä aamuna luulin, että on tiistai.
Sellaista sattuu välillä.
Onneksi ei ollut töitä, joihin olisi pitänyt ehtiä tiettyyn aikaan, mutta eka luokkalainen myöhästyi tunnilla.
Mies riutuu vatsataudissa ja kaikki suunnitelmat muuttuu tältä päivältä.
Täytyy kai valmistautua siihen, että kohta me muutkin olemme sairaina.

Poikanen sai laittaa ensimmäistä kertaa ulkohousut ja takin, haalareiden sijaan. Aika varma kevään merkki.
Aurinko lämmittää mukavasti keittiön ikkunasta ja aiheuttaa minulle siivous kohtauksen.

sunnuntaina

2011-03-20T01:00:00.000-07:00

Sovin perheen kanssa, että tänään saisin nukkua aamulla pidempään.
Minä aina herään aamulla.
Jotenkin herään jokatapauksessa niihin lasten ääniin ja kolinoihin, enkä sitten saa unta.
Nyt mies heräsi.
Hyvä yritys.
Poikanen livahti herättämään minut jo puoli 8. Yritin saada uudestaan unta, mutten saanut.
Tuli herättämään toisenkin kerran ja kolmannen. Annoin periksi.
Piru.
Eilen tekemäni sitruunapiirakka odottaa pöydällä tämänpäiväistä päivänsankaria, jonka synttäreille lähdetään iltapäivällä.
8-vuotias toivoi lahjaksi tekemääni Sitruuna-marenkipiirakkaa... herttaista.

Juon aamukahviani, harmittelen lumisadetta, haaveilen Landseer -koirasta.
Kirjoitan eräälle kasvattajellekin...pentuja vappuna... uskallettaisko ottaa niin iso askel, että otettaisiin kuudes perheenjäsen tänä kesänä?
Tekisi niin kauheasti mieli.

Huomenta!

2011-03-17T23:01:00.000-07:00

Iloitsen uudesta lisko-korustani. Ostin sen Ihana-kampaamosta työkeikalla. En yleensä osaa käyttää noinkaan moderneja koruja, mutta tuo liskoineen ja kaikessa vihreydessään oli kuin nappi silmään.
Kaikenlaista hommaa on niin paljon, etten tiedä mihin päin repeän... Suurin osa vasta täällä pääkopassa ajatuksen tasolla, joka pitäisi siirtää toiminnaksi. N.Y.T. NYT!

Niin ja lisää Pariisin fiiliksiä Kotosta.